Kokemuspankilla kokemusta ja asiantuntijuutta – Näkökulmia A-kiltatoiminnasta

Jouni Hotti

Kokemusasiantuntijuus sisältää kokemuksen ja kokemuksesta jalostetun asiantuntijuuden. Kokemus on käsitteenä kohtuullisen selkeä. Tässä yhteydessä se on kokemuksen syntyyn kiinnittyvä tarina siitä, miten minulle kävi ja mitä siitä voin ymmärtää.

Toisiaan vastaavien kokemusten jakaminen voi johtaa vertaisuuden kokemukseen, ymmärrykseen siitä mitä tuo toinen saattaa olla kokenut. A-kiltalaisesta näkökulmasta vertaisuus on kokemusasiantuntijuuden ytimessä.

Asiantuntijuus on hankalammin määriteltävissä. Sen merkitys riippuu yhteydestä ja henkilöstä. Jos asiantuntijuus on aihekohtaista laajahkoa ymmärrystä ja kohtuullista parempaa tilannekohtaista asioiden hallintaa on rima korkealla – meille kaikille. Usein koulutus auttaa, mutta (koulutus)putkesta riippumatta tulee monenlaista tulosta.

Slogan ”kokemus tuo varmuutta” pitää sisällään elettyä elämää, kokemuksia ja ymmärrystä siitä, mikä toimii ja mikä ei. Sloganin olen lainannut tanssiguru Åke Blomqvistilta. Se on peräisin ajalta, jolloin kuvittelin voivani oppia tanssimaan. Minusta ei tullut asiassa minkäänlaista asiantuntijaa. Tavoitteeni oli olla parkettien partaveitsi, mutta minulle ei jäänyt kuin parta. Uskon, että myös muille voi joskus käydä niin, että asiantuntijuuteen ei riitä edes koulutus ja kokemus, saati kumpikaan yksin.

Kokemusasiantuntijuus on kapea määritelmä monen kokemuksellisen asiantuntijan osaamisesta. Olen työskennellyt monen kokemustaustaisen asiantuntijan kanssa ja huomannut, että ennen kokemusasiantuntijuuteen kiinnittyvää elämänvaihetta heillä on ollut elettyä elämää – opiskelua, ammatillista- ja muuta toimintaa. Kokemuksen tarinallistaminen ja ymmärryksen lisääminen aina asiantuntijuuteen saakka on osuuskaupallisesti sanoitettuna bonusta aiemman osaamisen päälle. Ajallinen etäisyys omaan toipumistarinaan voi tuoda siihen vielä uutta ymmärrystä, uusia värejä ja lisää syvyyttä.

phil-coffman-161251

Kaikelle kokemusosaamiselle on sijansa. Kuhunkin tarpeeseen tarvitaan omanlaisensa kokemuksellinen asiantuntija. Missä ja koska käyttää mitäkin osaamista? Yleisohjeena voisi olla, että käytetään sopivasti annosteltuna sitä, mitä kulloinkin tarvitaan. Arjen tarpeisiin kyläkaupasta löytyy jotakin, mutta automarketista miltei kaikkea. Marketille olisi tilausta tarvittavan kokemusosaamisen löytämiseksi.

Päihde- ja mielenterveystyössä laaja ongelma on kokemusosaamisen rajallinen saatavuus tarpeeseen nähden, tarpeen tunnistamisen vaikeus sekä kohtaanto-ongelmat kysynnän ja tarjonnan välillä. Osin kokemusosaamisen käytön yleistymisen haasteena on palkkioiden ja korvausten maksamiseen liittyvät käytännön hankaluudet.

Kokemusosaamisen tarve tunnistetaan ja tunnustetaan yhä laajemmin. Kokemusosaamisen tarvitsijat (käyttöaloja ovat mm. arviointi, tiedotus, koulutus ja kehittäminen – yksilöt, ryhmät ja yhteisöt), kokemusasiantuntijat, kokemuspalveluiden tuottajat ja kokemuskouluttajat ovat hajallaan toimialan kentillä toisistaan tietämättä ja toisiaan kohtaamatta. Tarve on yhteistyölle, kokonaisuutta koordinoivalle toimintatavalle ja kokemustoimintaa kehittävälle ja arvioivalle otteelle. Tarvitaan hyväksi koeteltu toimintamalli, jota voidaan soveltaa eri yhteyksissä.

Yksi ratkaisu edellä kuvaamiini haasteisiin voisi olla kokemusasiantuntijapankki, jota Vantaan A-kilta kumppaneineen on kehittämässä. Idea on kuvattu lyhyesti alle.

Pankkiin rekrytoitaisiin olemassa olevia kokemusasiantuntijoita. Uusia asiantuntijoita koulutettaisiin hyväksi koetun koulutusrungon mukaan. Pankki huolehtisi kokemusasiantuntijoidensa osaamisesta ja jaksamisesta mm. täydennyskoulutuksen, työnohjauksen ja virkistyksen keinoin. Pankki pitäisi huolta kokemusasiantuntijoiden palkasta, palkkioista ja korvauksista. Pankki välittäisi kokemusasiantuntijoita kunnan ja muiden tarvitsijoiden kertaluonteisiin, jatkuviin ja määräaikaisiin tehtäviin. Pankin tehtävänä olisi vastata kokemusasiantuntijuuden tarpeen ja osaamisen kohtaamisesta – oikea henkilö kuhunkin tarpeeseen, helposti ja yhdestä paikasta.

Jouni Hotti on Vantaan A-killan toiminnanjohtaja

 

Sitoutuminen ja sen asettamat odotukset

Petri Hälikkä

Tapatuunaus-ryhmissä vaihtuvuus oli ajoittain suurta ja sen syyt saivat paljon kokeneen kokemusasiantuntijankin miettimään.

Kokemusasiantuntijana pyrin aina vertaamaan tämän hetken tapahtumaa tai haastetta omaan kokemukseeni. Tuo kokemusketju on sellainen, mihin minulta löytyy kosolti lenkkejä. Voin palata muistoissani niihin hetkiin, kun kaikki tarjottu tuki tuntui hyvältä mahdollisuudelta ja olin täysillä mukana.

Olin vilpittömästi kiinnostunut klinikan- tai sossujen kädenojennuksista, mutta muiden toteuttaessa juttua, olin itse jo kemiallisen minäni talutusnuorassa. En siis kyennyt toteuttamaan hyviä aikomuksiani. Minulle lupausten pitäminen on ollut aina tärkeää, joten se etten siihen kyennyt, luultavasti syvensi lamaannustilaani entisestään.  Eräässä vaiheessa ”vertaistuki”, jota olin saanut kantakuppilassani, opasti olemaan mahdollisimman myönteinen kaikille klinikan, tai vastaavan toimen, ehdotuksille. Varma tieto kertoi, että sieltä menee suora yhteys ”työkkäriin”. Aito vertaistuki, jossa samaistumisen kautta pystyin huomaamaan, etten ole yksin, on antanut mahdollisuuden saada itsemääräämisoikeuteni takaisin.

”Aito vertaistuki, jossa samaistumisen kautta pystyin huomaamaan,
etten ole yksin, on antanut mahdollisuuden saada itsemääräämisoikeuteni takaisin.”
-Petri Hälikkä

Kohdallani oli myös vaihe, joka koostui eri mittaisista raittiista jaksoista, joita seurasi retkahdus ja tuossa myllyssä jouduin tutustumaan myös masennukseen. Minulle masennus oli kuin suojuoksua: mitä enemmän yritin tarpoa eteenpäin, sitä syvemmällä olin. En kuitenkaan halunnut olla ilkeä kenellekään ja niinpä lupauduin mukaan kaikkeen, vaikka jo lupautuessani tiesin, etten kuitenkaan jaksa mihinkään lähteä.

Minulle päihteetön elämä on sopinut parhaiten. Olen oppinut monia hyviä juttuja ja ehkä yksi parhaista on ”ei” sanan käyttö. En enää lupaudu joka paikkaan ja jos lupaudun, voin aika hyvällä prosentin todennäköisyydellä pitää lupaukseni. En myöskään vierasta ottaa yhteyttä ja kertoa, mikäli en lupaustani voi pitää. Joku sanoo, että tuohan on ihan normaalia aikuisen käytöstä. Niin varmaankin, mutta kaikkien etenemisprosessi kulkee eri tahtia.

Jos meillä on ollut haasteita, niin on ollut onnistumisiakin. Suurin osa ryhmäläisistä on pitänyt tärkeänä saada ilmoitus muutoksista, olivatpa ne sitten hyviä tai vähemmän hyviä juttuja, ja ryhmätoimiin osallistuneet ovat olleet pääosin hyvällä mielin. Toivottavasti olemme saaneet tapojamme tuunattua!

Petri Hälikkä työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa kokemusasiantuntijana.

Alun hankaluuksia – kohderyhmän tavoittaminen

Mikko Turtiainen

Alku aina hankalaa, sanotaan, ja se on pitänyt projektimme suhteen melko tarkkaan paikkansa, sillä saimme tehdä paljon töitä osallistujien tavoittamiseksi. Vaikka päihteillä olisi isokin rooli arjessa, oman tilanteen kyseenalaistamisen kynnys voi olla korkealla. Pieni tissuttelu ei tunnu haittaavan, jos arkirutiinit puuttuvat, eikä ole velvollinen tai vastuussa muille kuin itselle.

Tissuttelu arkirutiinina onkin yksi toimettomuuden suurimmista rasitteista, koska se on helppoa sulauttaa päivän toimintoihin huomaamatta sen ryydyttävää vaikutusta, ennen kun on jo liian passivoitunut hoitaakseen edes tavallisia askareita. On ymmärrettävää, että tapojen jo hiljalleen valuttua passiiviseen suuntaan, on tutun pöhnän ylläpitäminen huomattavasti vaivattomampaa kuin jonkin uuden projektin aloittaminen tai varsinkaan loppuun saattaminen. Varsinkin, kun tuntuu siltä että rakennusohjeet ovat hukassa.

Mutta jos ei edes yritä skarpata, ei varmasti onnistukaan, ja jopa pienillä myönnytyksillä ja vaivannäöllä huomaa saavansa aikaan paljon enemmän kuin mihin on tottunut. Passiivisuus oman tilanteen kohentamisen suhteen on kuitenkin vain mielentila, joka muuttuu hiljalleen, kun aivokemiat tasaantuvat ja saavat uusia virikkeitä.

Tapatuunauksen pilottiryhmät kiersivät esimerkiksi museoissa ja näyttelyissä, mutta huomasimme varsinaisen ryhmäytymisen tapahtuvan tekemisen äärellä. Toiminnan korostaminen osoittautuikin hyväksi metodiksi Tapatuunaajien parissa, sillä kovinkaan moni ei viihdy kuuntelemassa löpinöitä luentosaleissa, vaan tahtoo jotain konkreettista puuhaa arkensa rikastuttamiseen.

Tehdään tästä siis hyvä ja toiminnallinen talvi yhteisvoimin.

Mikko Turtiainen työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa vertaisohjaajana.

Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan keskiössä

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry kartoitti osana Tapatuunaus-hankkeen alkuvaiheen taustoitustyötä, minkälaisia jo olemassa olevia yhteisölähtöisiä toimintamalleja on hyödynnetty liittyen alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn, alkoholinkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen ja raittiuden ylläpitoon. Selvityksenä toteutetussa vertailuanalyysissa tarkastelun kohteeksi valittiin kohtuullisen edustava otos sellaisia toimintamalleja, joilla voidaan katsoa olevan vakiintunut asema joko Suomessa tai muualla maailmassa ja jotka ovat vaikuttaneet traditioina laajasti käytännön toimintaan. Casejen valinnassa pyrittiin kiinnittämään erityistä huomiota Tapatuunaus-hankeen ja sen kohderyhmän kannalta relevantteihin toimintamalleihin.

Selvitykseen sisällytettiin seuraavat suomalaiset yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan toteuttajat: A-kiltatoiminta; Porin yhteisöhoito; EHYT ry:n aikuistyö (Elokolo-kohtaamispaikkatoiminta, Taitolaji-toiminta ja HUUGO-päihdeohjelma); Kalliolan setlementin päihdekuntoutus (Vahvasti tukien -avokuntoutusohjelma VAHVAT ja Uusi Alku -projekti); Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys VAK ry (Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö; Tesoman Miähet -yhteishanke. Kansainvälisiksi esimerkeiksi valikoituivat suuret yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan tekijät: Alcoholics Anonymous AA ja 12 askeleen toipumisohjelmat; Al-Anon -perheryhmätoiminta; Minnesota-hoitomalli; Employee Assistance Program EAP.

Kartoitettujen toimintamallien pohjalta muodostettiin yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan hyviä käytäntöjä, joita voidaan suuntaa-antavina periaatteina mallintaa Tapatuunaus-hankkeen käytännön työhön.

Yhteisöt puuttumisen paikkoina ja toipumisen tukena

Yhteisö määrittää hyväksyttävän juomisen tason. Ei siis ole yhdentekevää, minkälaiseen yhteisöön juomiskäytökseensä muutosta kaipaava yksilö kuuluu. Selvityksen perusteella yhteisöt näyttäytyvät puuttumisen paikkoina, joita voidaan oikein kohdistetuilla toimenpiteillä hyödyntää päihdehaittojen vähentämisessä. Työyhteisössä voidaan tehokkaasti puuttua orastaviin päihdeongelmiin. Ongelmiin puuttuminen onkin vastuullisen työyhteisön merkki. Konkreettisena puuttumisen välineenä toimii työyhteisökohtainen päihdeohjelma. Ongelmien kärjistyessä yksilötasolla voidaan apuna käyttää hoitoonohjausta. Päihdeongelmiin puuttuminen on sekä yksittäisen työntekijän että koko työyhteisön etu.

Toinen selvityksessä esille noussut yhteisö on perheyhteisö. Lähipiirin huoli voi havahduttaa yksilön miettimään omaa päihteidenkäyttöään. Puuttumisen lisäksi läheisten merkitys korostuu juomiskäytöksen muutoksessa; läheiset voivat tukea päihteidenkäyttäjää muutostavoitteen asettelussa ja sen toteuttamisessa. Päihteidenkäyttäjän läheisille tarjotun tuen määrä vaihteli eri toimintamalleissa. Huomionarvoista on, että läheiset tarvitsevat myös päihteidenkäyttäjän avunsaannista riippumatonta tukea itselleen, sillä päihdehaitat eivät kohdistu vain ongelmallisesti juovaan. Yhteisölähtöisyys ongelmien ennaltaehkäisyssä voidaankin nähdä sekä läheisen hyvinvoinnin keskiöön asettavana, tämän voimaantumista edistävänä läheisten keskinäisenä vertaistukena, että koko sen perheyhteisön tukena, johon myös ongelmallisesti juova kuuluu. Läheisten saaman avun on läheisen oman hyvinvoinnin lisääntymisen lisäksi huomattu tukevan epäsuorasti myös päihteidenkäyttäjän toipumista.

Vertaiselta vertaiselle

Yhteisölähtöinen ehkäisevä päihdetyö ja päihteidenkäyttöä vähentänyt toiminta voidaan luokitella viiteen eri alaryhmään: keskusteluryhmät; toiminnalliset ryhmät; hoidolliset ryhmät; koulutus, loma- ja virkistystoiminta sekä kohtaamispaikkatoiminta. Kaiken toiminnan keskiössä on ajatus vertaistuen toteutumisesta. Vertaistuki on Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) internetsivujen mukaan omaehtoista, yhteisöllistä tukea yhteisen elämäntilanteen yhdistämien ihmisten kesken. Samankaltaisia kokemuksia omaava ihminen tuo toivoa kuntoutumiseen vaikeidenkin aikojen keskellä. Yhteiset kokemukset kasvattavat keskinäistä ymmärrystä. Toisten kuntoutujien toipumistarinoiden merkitys korostuu yksilön kokiessa yksinäisyyttä ja leimautumista. Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa toimii ahdistuneisuuden ja pelkojen lievittäjänä.

Yhteisöä, jonka jäseniä yhdistää jaettu pyrkimys alkoholinkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen, voidaan kutsua vertaisryhmäksi. Vertaisuudella on keskeinen merkitys kaikissa selvitykseen sisällytetyissä toimintamalleissa, sillä ilman vertaisia ryhmämuotoinen toiminta ei voisi toteutua. Kahdentoista askeleen toipumisohjelmalle rakentuvat AA-perustaiset vertaisryhmät tarjoavat varsinaisen päihdekuntoutuksen osana sekä sen päättyessä yhteisön, jossa juomiskäytöstään muuttava voi läpikäydä omaa toipumisprosessiaan. Ammattilaisen merkitys korostuu vertaistuen mahdollistajana. Koulutuksen kautta hankittu asiantuntijuus (ammattiapu) ja kokemuksen kautta hankittu asiantuntemus (vertaisapu, kokemusasiantuntijuus) näyttäytyvät selvityksen caseissa toisiaan täydentävinä tukimuotoina.

Kokemusasiantuntijatieto osaksi palvelujärjestelmän kehittämistä

Kokemusasiantuntijuus on yksi asiakasosallisuuden edistämisen keinoista. Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan kokemusperäiselle tiedolle perustuvaa asiantuntijuutta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi palvelujärjestelmän kehittämisessä. Siinä missä vertaistoiminnassa vertaiset toimivat pääasiallisesti keskenään, kohdistuu kokemusasiantuntijatoiminta myös vertaiskentän ulkopuolelle. Kokemusasiantuntijat voivat toimia kokemuskouluttajina, -tutkijoina tai kokemuspuhujina sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Kokemusasiantuntijan konkreettinen työväline on oma kirjalliseen muotoon tuotu toipumistarina, jota työstetään läpi oman toipumisprosessin. Toipumistarinoiden ydin on päihdetoipujan elämänhallinnan vahvistuminen ja identiteetin muutos kuntoutujasta toimijaksi. Ei ole yhdentekevää, minkälaista tarinaa kerromme itsestämme. Jokainen tarina tarvitsee kuitenkin kuulijansa – yhteisön, joka hyväksyy toipujan tarinan, ottaa sen omakseen ja suodattaa osaksi laajaa kokemustarinoiden verkkoa.

Kokemusasiantuntija voi toimia joko vapaaehtoisena tai palkattuna työntekijänä, vaikka jälkimmäistä hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluissa yhä vieläkin suhteellisen vähän. Yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan kannalta asiakasosallisuuden toteutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Yhteisölähtöisen toiminnan periaatteisiin kuuluu, että toiminnan sisältö pohjautuu yhteisön jäsenten ideoihin ja intresseihin. Ei siis voi olla niin, että ammattilainen yksin tekee päätökset toiminnan suunnasta. Lienee paikallaan kysyä: miten asiakasosallisuus toteutuu, jos kokemusasiantuntijoita ei oteta ammattilaisten rinnalle näiden tasavertaisiksi työpareiksi? Tarvitaan suunnannäyttäjiä. Tapatuunaus-hankkeessa toimii koulutuksen kautta asiantuntijuuden hankkineiden ammattilaisten rinnalla palkattuja kokemusasiantuntijoita. Onkin enemmän kuin mielenkiintoista seurata, miten hankkeen edetessä yhteisölähtöisyyden jokseenkin abstrakti käsite konkretisoituu käytännön toiminnaksi kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten vahvana yhteistyönä.

Emmi Siirtonen
Kohtaamispaikkakoordinaattori
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
puh.050 354 1695

www.ehyt.fi

ehyt

Materiaalit-välilehdeltä löydät linkin EHYT ry:n raporttiin: Yhteisölähtöisen ehkäisevän päihdetyön ja päihteidenkäyttöä vähentäneen toiminnan hyviä käytäntöjä.
Linkki materiaalit-välilehdelle

Uusi vuosi, samat sanat – vertaisten tarinoista tukea päihteettömyyteen

Mikko Turtiainen

Sain toimeksiannon tutkiskella viinan kiroihin perehtyviä kirjoituksia netistä. Ensi alkuun tehtävä vaikutti kohtalaisen vaativalta aihepiirin laajuuden tähden, mutta lyhyen haun jälkeen huomasin niitä olevan luettavissa pilvin pimein, sillä useilla rötväilemisen lopettaminen saa aikaan palavan tarpeen avautua tai ripittäytyä, ehkä todistaakseen itselle ja muille olevansa vielä käyttökelpoinen, ehkä silkasta selvin päin olemisen riemusta jonka tahtoisi jakaa.

Jonkin aikaa selviytymistarinoita lueskeltuani huomasin aika monen niistä noudattavan tuttua kaavaa. Kaikkien tarinat ovat kuitenkin uniikkeja samasta aiheesta riippumatta, vaikka useat muistuttavatkin toisiaan. Samassa lihanukketeatterissa näytelleenä tunnistin itseni useistakin teksteistä, eikä sillä ollut juurikaan väliä minkä ikäinen, näköinen, tai oloinen heppu oli tekstin rustannut, sillä alkoholistien päänsisäiset tuntemukset ovat aika universaaleja, vaikka olosuhteet vaihtelevatkin laidasta laitaan. Yhteistä oli kuitenkin halu olla palaamatta entiseen, ja saada jotain aikaiseksi, kun hukattu ajan hiekka on alkanut tulvia yli tiimalasin ja mennä sisäisen kellon rattaiden väliin jumittaen koneiston. Kuten sananlaskukin sanoo: ”Paskainen kello ei käy”.

Koneiston voi kyllä putsata, mutta se ei käy käden käänteessä, vaan yksi pieni osa kerrallaan. Tosin taitavakaan kelloseppä ei kykene kasaamaan koneistoa toimintakuntoon, jos osa rattaista on kadoksissa eikä varaosia saa tilattua mistään.
Joten, jos sinusta tuntuu että sinulla on ongelma ja painit yksin sen kanssa, käy vaikka seuraavalla sivulla lukaisemassa pari tarinaa, niin tajuat ettei näin ole.
https://www.paihdelinkki.fi/…/tarinat/lue-tarinoita/alkoholi

Turre -vertaisohjaaja

Kokemusraadin rakennusaineet: läsnäolo, välittömyys, suoruus ja aitous

Tarja Heinonen

Ensimmäinen kokemusraadin tapaaminen Tapatuunaus-hankkeen tiimoilta pidettiin 25.4.2017. Saimme iloksemme viisi kuntouttavan työtoiminnan asiakastamme mukaan ensimmäiseen yhteiseen raatitapaamiseemme.  Pientä jännitystä väreili ilmassa, mutta päällimmäisenä tunteena oli aistittavissa positiivinen odotus tulevasta. Tarjolla oli Muoto-ravintolamme leipomaa uunituoretta pullaa ja pannullinen höyryävää kahvia. Halusimme alusta asti luoda leppoisan ja kannustavan ilmapiirin, sekä osoittaa arvostusta raatilaisten käyttämää aikaa kohtaan.

Kerroimme heti alkuun, mistä on kysymys. Selitimme pääpiirteittäin koko hankkeen ideasta ja kokemusraadin roolista sekä siitä, mitä heiltä odotettiin. Halusimme erityisesti kuulla tuntemuksista omasta roolista kokemusraadissa sekä kokemuksia ja mielipiteitä ryhmämuotoisesta toiminnasta. Alusta lähtien tunnelma oli vapautunut ja innostunut puheensorina täytti koko huoneen. Uuden etsiminen, tekeminen ja kehittäminen yhdessä voisi alkaa. Me-henkinen ajattelu tuntui vahvana alusta saakka.

Alkuun hankeen työnimenä oli Kohtuuttomat ja heti alkuun kysyimmekin raatilaisilta fiiliksiä nimestä. Nimi ei saanut suurta suosioita, joten päätimme yhdessä, että hankkeelle pitäisi löytää uusi nimi. Nimiehdotuksia tuli ihailtavan paljon, mm. Loiventajat, Älyveto, Hyvät, Rohkaistuja, Taparemontti, tavat uusiksi, Yhteisölliset…  Ja lopulta yksissätuumin päädyimme siihen, että uudeksi nimeksi valittiin Tapatuunaus.

kokemusraadin kiitosretki 082017

Raatilaisilta tuli selkeä mielipide siitä, että ryhmässä ei tarvitse varsinaisesti valistaa viinan vaaroista ja haitoista:

”Kyllä kaikki tietää, ettei ryyppääminen oo terveellistä!”

”Ei se siitä tiedonsaannista oo kellään kiinni”,

”Tietoahan on ihan kaikkialla”

Näin kuului osa kommenteista. Ajatuksia alkoi muodostua sanoiksi:

”Löytyisi uusi juttu mitä ei ole ennen tehnyt, selvinpäin.”

”Juomisesta on tullut tapa.”

”Onnistumisen tunne on kuin adrenaliinipiikki, verrattavissa kunnon humalaan.”

Ryhmien punaisena lankana on arkikokemukset siitä, millaista on olla selvinpäin vuorovaikutustilanteissa sekä mielekkään tekemisen kehittäminen arkeen. Kaivattiin selkeästi arkirytmiä pitkiin ja hiljaisiin päiviin sekä jotain innostavaa ja mielekästä tekemistä, mieluiten yhdessä.

Saamamme palautteen perusteella muokkasimme viesintämateriaaleja, tarkensimme haastattelukysymyksiä ja punnitsimme eri tekemisen mahdollisuuksia. Kokemusraadin tapaamiset inspiroivat myös hankkeen Turvaverkon kokoamista. Raatilaiset kommentoivat myös hankkeen materiaaleja, muun muassa ovatko esitteen tekstit tarpeeksi ´katu-uskottavia´ ja miten tekstiä

pitäisi sanoittaa, että se houkuttelisi ihmisiä tulemaan ryhmiin. Saimme paljon arvokasta, suoraa ja kriittistä palautetta, mikä auttoi meitä kehittämään ryhmätoimintaa oikeaa suuntaan.

Koin, että tapaamiset olivat olleet myös raatilaisille tärkeitä ja merkityksellisiä. Kerrankin elämänhistoria nähtiin kokemuksena ja voimana, eikä pelkkänä riippakivenä. Raadin jäsenet saivat myös kokemusta, varmuutta, ja uskallusta sanoittaa omia kokemuksiaan, kun heitä aidosti kuunneltiin ja arvostettiin. Yhden raatilaisen sanat ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni:

”Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen itseni tasavertaiseksi jossain ryhmässä”.

kokemusraadin kiitosretki 2 082017

Raatilaisten tapaamisia oli yhteensä viisi, ja kehitystyö heidän kanssaan eteni määrätietoisesti kuin resiina, jota liikkeelle päästyään on enää vaikea pysäyttää.

Viimeisen raatitapaamisen jälkeen järjestimme raatilaisille kiitosretken. Ohjelmassa oli ruokailua ja keilailua viihdekeskus Flamingossa. Yksi raatilainen kiteytti hienosti tapaamiset: ”Tuntui joka kerta, että on kaivattu ja haluttu vieras, tuntui hyvältä olla yhdessä luomassa jotakin uutta”.

Raatilaisten kanssa koettu yhteinen matka tuntui huikealta. Olimme saaneet heiltä repullisen hyvää materiaalia esiteteksteihin, vinkkejä, mistä saisimme rekrytoitua asiakkaita ryhmiin sekä mitä erityisesti pitäisi ottaa huomioon uusia ryhmiä suunnitellessa. Olimme myös onnistuneet siinä, että raatilaiset kokivat olleensa korvaamattomia ja tärkeitä vieraita ja tunteneet samanarvoisuutta ja tasavertaisuutta muiden kanssa.

Oli ilo antaa lopuksi raatilaisille todistus ansiokkaasta yhteisöllisestä ideoinnista ja sitoutumisesta projektin kehittämistyöhön sekä tehdä heidän kanssaan yhteisen kiitosretken keilaamaan.

Kaunis kiitos raatilaisille läsnäolosta ja välittömyydestä, suoruudesta ja aitoudesta.

Tarja Heinonen on Tapatuunaus-hankkeen suunnittelija ja koordinoi kokemusraadin toimintaa.

Tie täysraittiuteen on elämänpituinen matka

Jarmo Tammelin, Vantaa. Täysraittiutta takana viisi vuotta.

Katson, että selviytyminen kantaa mukanaan eri vaiheita. Askel askeleelta, välillä askel taakse. Tämä on minun näkemykseni raitistumisen matkasta. Se perustuu omaan kokemukseeni ja niihin lukuisiin tarinoihin, jotka olen eri ryhmissä kuullut ja jakanut.

Riippuvuus on fyysisesti että henkisesti pakonomaista. Yhteiskunnan on tämä hyvä tiedostaa. Ruumis huutaa viinaa, kun sitä ei saa. Henkinen riippuvuus on monimutkaisempaa. Alkoholia käytetään paljon rohkaisemaan, pakopaikkana, apuna seuran kaipuuseen. Siitä saa rohkeutta. Hiljalleen vapauttavaan tunteeseen jää riippuvaiseksi. Elämän edetessä kielteiset asiat kasvavat ja elämä, ihmissuhteet ja arki, kietoutuu viinan ympärille.

Tämä ei tarkoita, ettei alkoholista riippuvainen haluaisi muutosta. Hän miettii sitä ja välillä hän käy itsesäälin puolellakin. Monesti alkoholisti haluaa raitistua, vaikka sitä ei sitä pystyisi tunnustamaan.

Kun oma halu raitistua muodostuu tarpeeksi voimakkaaksi, tulee raitistumisesta mahdollinen. Usein puhutaan pullon pohjasta. Siitä hetkestä, kun on menettänyt tarpeeksi paljon. Jollakin se tarkoittaa, että on menettänyt kaiken. Toisella herätys voi tulla jo paljon aiemmin. Ongelma koskee kaikkia sosiaaliluokkia, rikkaammilla on rahaa peitellä sitä pidempään.

Keinot selviytyä vaihtelevat. Kun ongelman pystyy tunnustamaan itselleen, on yksi tapa hakea apua suoraan, esimerkiksi A-klinikalta. Olen itse poikkeus, löysin A-killan ja aloin siellä miettimään asioita. Joku taas löytää AA-ryhmät ja alkaa käydä niissä. Tai käy kertomassa ongelmastaan kokemusasiantuntijan vastaanotolla ja saa tietoa olemassa olevista palveluista.

Ajallisesti riippuvuus voi olla hyvinkin pitkä (tai lyhyt). Ajallisesti selviytyminen kestää kauan. Alkuvaiheessa on hyvä kiinnittää huomiota ainoastaan raittiuteen. Siinä tärkeää on asennoituminen ja ajan antaminen itselle. On oltava itselle armollinen. Raittiuden alkuvaiheessa innostus ja vaatimukset saattavat olla suuret. Niin suuret, että tuntuu että kaikki pitää saada heti. Ylenpalttinen harrastaminen on tapa paeta raitistumisen tuomaa tyhjiötä ja niitä ongelmia, jotka tulevat näkyväksi alkoholin jäädessä pois. Vaarana on, että raitistumiseen kuuluva oppimisprosessi jää liian vähälle huomiolle.

Riippuvuus saattaa siirtyä toiseen riippuvuuteen. Tässä kohtaa hyvä kohtalotoveri tai ammattilainen voisi ottaa asian puheeksi ja muistuttaa että kaikkea ei tarvitse saada kerralla. Tasapaino on myös elämää. Turha stressi rasittaa mielen raittiutta.

Vaikka raittiutta olisi kestänyt pidempään, ei se tarkoita että ihminen on selviytynyt. Moni ajattelee jossain vaiheessa kohtuukäytön olevan mahdollista. Harva jos kukaan kerran raitistunut voi enää ryhtyä kohtuukäyttäjäksi.

Useat päihderiippuvaiset tarvitsevat mielekästä tekemistä. Vanhat tavat, vanhat baarikaverit on syytä jättää taka-alalle. Uutta harrastamista kannattaa lisätä. Yhdessä tekeminen tuo mukanaan uudet ihmiset. Ihmissuhteet tuovat voimaa jaksamiseen.

Jos kohtuukäyttäjäksi on mahdotonta kasvaa, mielen raittiuteen on sitä vastoin pyrittävä. Ihmisen täytyy tuntea kuuluvansa johonkin. Olen tärkeä, tulen hyväksytyksi. Muuten sielu huutaa yksinäisyyttään.

jarmon blogi

Vertaistuki toimii kaksisuuntaisesti, ohjaajakin saa tukea

Petri Hälikkä

Kohdallani kilometrejä on takana jo melkoinen määrä. Jotkut pätkät olen kulkenut vihellellen, osan silmäkulma kosteana ja pää painuksissa, mutta yhtään reissua en ole tehnyt turhaan.

Varsinkin matkani alussa yritin sinnitellä yksin, mutta muille annoin kuvan että hyvin menee. Taivallus oli raskasta, elämä oli kuin vanhasta laulusta: ”kaikki he luulee mun ystäväin, on maailma auki nyt edessäin…”

Kun voimat olivat riittävän vähissä, löysin ryhmät, joissa kohtasin muita omien polkujensa väsyttämiä kanssakulkijoita ja sain mahdollisuuden kulkea heidän rinnallaan omaa taivaltani eteenpäin.

Monen mutkan jälkeen tieni johti Tapatuunaus-hankkeeseen ja sen myötä kohtaamaan taas uusia tilanteita vertaisten kohdatessa toisiaan. Huolimatta lukuisista ryhmäistunnoista, niin keskustelevissa-, kuin toiminnallisissakin ryhmissä, on uusi aina jännää.

Ryhmät starttasivat lokakuun puolivälissä Malminkartanossa, Kalliossa ja Tikkurilassa. Kolme erilaista ryhmää, joihin osallistuu hyvin erilaisia ihmisiä, joilla kuitenkin kaikilla halu parantaa elämänsä laatua. Koska johtoajatuksena on ryhmäläisten kokemusten hyödyntäminen, aloitettiin kaikissa ryhmissä keräämällä ajatuksia tulevasta toiminnasta. Otsikkoina oli: Esitykset, Vierailut, Taidot, Henkilöt, Liikunta ja Tieto. Kaikki alueet kiinnostivat, mutta liikunta ja vierailut olivat vahvimmin esillä.

Joidenkin tapaamisten jälkeen päästiin aloittamaan yhdessä päätettyä toimintaa. Käytiin yhdessä kävelyllä, keilaamassa ja yksi ryhmä tutustui Heurekaan. Kokeiltiin myös kahden ryhmän yhteistä kulttuuria- ja liikuntaa yhdistävää tapahtumaa, jossa Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulaan tutustumisen jälkeen kahviteltiin Lapinlahden Lähteen tiloissa ja vielä täydennettiin päivä käytävägallerian näyttelyllä.

Olen ollut jokaisen tapaamisen jälkeen hieman positiivisesti yllättynyt, lukuisista kiitoksista joita olen saanut. Mukavilta ne tietenkin tuntuvat, mutta juuri nämä kiittäjät ovat saaneet mukavan tapahtuman aikaiseksi. Vertaistoiminnan suola (tai hunaja) on juuri se, että yhdessä vietetty aika parantaa elämänlaatua. Tällainen toiminta on vähän viekasta. Tukea tullaan hakemaan omaan tilanteeseen ja siinä samalla tuleekin tukeneeksi muita.

Rakentavaa ja rehellistä palautetta on alkanut tulla ryhmätapaamisissa. Tapahtumiin on oltu tyytyväisiä, ainut kritiikki on tullut siitä, että tapaaminen loppuu liian aikaisin.  Parannettavaa ryhmäläiset ovat löytäneet muun muassa tapaamisten selkiyttämisessä ja aikataulujen realismista.

Jo edesmennyt tukihenkilö tapasi sanoa:” Pete, jos olet menossa oikeaan suuntaan, ei vauhti ole tärkeää!” Uskon, että olemme oikealla tiellä, jatketaan vaan yhdessä meille sopivaa vauhtia.

Petri Hälikkä työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa kokemusaisantuntija-kehittäjänä ja ohjaa vertaisryhmiä. Petrillä on pitkä kokemus kokemusasiantuntijuudesta ja hän on toiminut niin vertaisohjattavana kuin -ohjaajanakin. 

Miksi lopetin ryyppäämisen

TuRRE

Viitisen vuotta sitten istuin mökillä viidettä päivää itsekseni viinapullo kädessä, ja rupesin ajattelemaan, että on mulla parempaakin tekemistä kuin kuolla viinaan. Sen hetken jälkeen aloin kyseenalaistaa juomistani reippaasti, sillä havahduin raakaan faktaan, että 95% ongelmistani johtui tavalla tai toisella dokaamisesta. Meni silti useita vuosia löytää “iloinen ajatus” takaisin arkeen, koska en ollut ollut selvä vuosiin, enkä saanut mitään luovaa, järkevää tai pysyvää aikaiseksi rällätessäni. Tärkeintä kuitenkin oli oivaltaa, että peli ei ole menetetty, vaan aloitettu. Ryyppäämisen lopettamisen jälkeen elämässäni on vuoden aikana tapahtunut enemmän hyviä juttuja, kuin kymmenen edellisen vuoden aikana yhteensä.

Aloin taas tehdä asioita, ja muistin miten siistiä on saada jotain konkreettista aikaiseksi. Muistin taas missä olen hyvä, eivätkä arkiset asiat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä selvin päin. Humalassa tai krapulassa pienetkin hoidettavat asiat tuottivat älyttömästi stressiä ja vaativat ponnistelua. Enää en ajattele, että kun saan jonkun asian tehtyä, voin taas ottaa bissen.

Olen myös miettinyt mikä saa mut juomaan, ja usein se on sosiaalinen juttu. Baarissa on lähes aina juttuseuraa. Muutaman tuopin jälkeen uskaltaa eri tavalla jutella muille, koska kriittisyys itseä ja muita kohtaan laskee roimasti. Baarista löytyy vätysten lisäksi tosi älykkäitä tyyppejä, joiden kanssa voi keskustella asioista niiden oikeilla nimillä. Joskus sitä löysi itsensä vähän kummallisemmastakin seurasta, mutta hörhöjenkin kanssa tulee mainiosti toimeen, jos on yhtä pihalla eikä kavahda turhasta.

Joskus taas saatoin mennä baariin vain olemaan hiljaa jossain nurkassa ja lukemaan lehteä. Parin tuopin jälkeen tosin ihmisten seura alkaa taas kiinnostaa ja tulee yleensä istuttua johonkin pöytään turisemaan.

Moni juo vain tappaakseen aikaa, niinkun mäkin olen tehnyt, mutta ei aikaa saa tapettua, itsensä kylläkin.

Juominen on ollut mulle paskamainen tapa, jonka oon oppinut kyseenalaistamaan. Juomisen tilalle on tullut paljon muuta tekemistä, teen esimerkiksi taas räyhämusaa ja graffiteja. Järkevää tekemistä ja seuraa löytyy muualtakin, mutta yksin voi olla vaikea tehdä muutosta jos humalandian viisumi on vielä henkisesti voimassa.

En todellakaan olisi muutamaa vuotta aiemmin edes kuvitellut työskenteleväni Kuntoutussäätiössä. Ennemminkin kuntoutuspuolella, sillä ero minun ja spurgun välillä oli veteen piirretty viiva, erona oli lähinnä se, etten ollut asunnoton.

Turre työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa vertaisohjaajana.

Tapatuunaus-hanke etsii uusia keinoja päihdehaittojen ennaltaehkäisyyn

Petri Hälikkä

Tämän vuoden keväällä sain tiedon alkavasta hankkeesta ja myös mahdollisuuden tutustua siihen lähemmin. Tuon tutustumisen seurauksena kirjoittelen nyt tässä ”tarinaa” hankkeestamme kiinnostuneiden luettavaksi.

”Kohtuukäyttö”, ”normaalikäyttö” ja muut samankaltaiset termit aiheuttavat joskus kiivastakin keskustelua päihdeasioista kiinnostuneissa piireissä. Jo tämän hankkeen alkuvaiheessa teimme selväksi, että emme ole kehittämässä uutta hoitomallia, jossa kuvittelisimme tekevämme päihderiippuvuuteen sairastuneista kohtuukäyttäjiä. Pyrimme tavoittamaan henkilöitä, joiden elämäntilanteissa tapahtuneiden muutosten seurauksena heidän arkirutiininsa ovat muuttuneet ja aiheuttaneet heille huolen tavasta ”ottaa pari”.

Tiedostamme kohderyhmämme tavoittamisen haastavuuden, mutta myös sen, että se on tilastollisesti melko laaja, 400 000-600 000 suomalaista (THL, Tutkimuksesta tiiviisti: 2016_003). Haemme 30 asiasta kiinnostunutta osallistumaan lokakuussa alkaviin pilottiryhmiin, prosentuaalisesti pieni määrä, mutta mistä heidät tavoittaa..?

Selaillessani ko. tilastoja heräsi ihmetykseni sen suhteen, miten vähän julkisuudessa on ollut esillä ennaltaehkäiseviä keinoja, joilla pyrittäisiin estämään riskikäyttäjien joutumista alkoholiriippuvuuden kouriin. Alkoholisairaudella on ICD-luokitus, se on siis sairaus, riippumatta siitä mitä mieltä asiasta ollaan. Julkisuudessa käsitellään laajasti mm. rokotusohjelmia ja muita somaattisten sairauksien ennaltaehkäisyn keinoja. Jos ajatellaan alkoholisairauksien ja jo riskikäytönkin yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia, luulisi asian kiinnostavan.

Tapatuunaus-hankkeessa haemme kokemustietoa sellaisilta kansalaisilta, jotka ovat hakemassa/hakeneet keinoja tavaksi muodostuneen alkoholinkäytön hillitsemiseksi. Toiveeni on, että ryhmä saa sisältään jaettavaksi kokemuksia jotka ovat jotakuta auttaneet ja näin kokemustiedon ydin, toisen kokemuksen hyödyntäminen toteutuisi.

Olen aika huono lukemaan pitkiä kertomuksia selaillessani nettisivuja, ehkä sinäkin olet, joten lopetan tällä kertaa tähän. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä, tai jos ajattelet, että joku lähipiirissäsi voisi olla kiinnostunut osallistumaan, kerrothan hänelle!

Olen Petri (Pete) Hälikkä ja toimin tapatuunaus-hankkeessa kehittäjä-kokemusasiantuntijana. On mukava päästä kertomaan ”Tapatuunaus”-tarina. Tosin kokemusasiantuntijana kertomani eivät ole pelkkiä tarinoita, ei tämäkään.

Pete