Sitoutuminen ja sen asettamat odotukset

Petri Hälikkä

Tapatuunaus-ryhmissä vaihtuvuus oli ajoittain suurta ja sen syyt saivat paljon kokeneen kokemusasiantuntijankin miettimään.

Kokemusasiantuntijana pyrin aina vertaamaan tämän hetken tapahtumaa tai haastetta omaan kokemukseeni. Tuo kokemusketju on sellainen, mihin minulta löytyy kosolti lenkkejä. Voin palata muistoissani niihin hetkiin, kun kaikki tarjottu tuki tuntui hyvältä mahdollisuudelta ja olin täysillä mukana.

Olin vilpittömästi kiinnostunut klinikan- tai sossujen kädenojennuksista, mutta muiden toteuttaessa juttua, olin itse jo kemiallisen minäni talutusnuorassa. En siis kyennyt toteuttamaan hyviä aikomuksiani. Minulle lupausten pitäminen on ollut aina tärkeää, joten se etten siihen kyennyt, luultavasti syvensi lamaannustilaani entisestään.  Eräässä vaiheessa ”vertaistuki”, jota olin saanut kantakuppilassani, opasti olemaan mahdollisimman myönteinen kaikille klinikan, tai vastaavan toimen, ehdotuksille. Varma tieto kertoi, että sieltä menee suora yhteys ”työkkäriin”. Aito vertaistuki, jossa samaistumisen kautta pystyin huomaamaan, etten ole yksin, on antanut mahdollisuuden saada itsemääräämisoikeuteni takaisin.

”Aito vertaistuki, jossa samaistumisen kautta pystyin huomaamaan,
etten ole yksin, on antanut mahdollisuuden saada itsemääräämisoikeuteni takaisin.”
-Petri Hälikkä

Kohdallani oli myös vaihe, joka koostui eri mittaisista raittiista jaksoista, joita seurasi retkahdus ja tuossa myllyssä jouduin tutustumaan myös masennukseen. Minulle masennus oli kuin suojuoksua: mitä enemmän yritin tarpoa eteenpäin, sitä syvemmällä olin. En kuitenkaan halunnut olla ilkeä kenellekään ja niinpä lupauduin mukaan kaikkeen, vaikka jo lupautuessani tiesin, etten kuitenkaan jaksa mihinkään lähteä.

Minulle päihteetön elämä on sopinut parhaiten. Olen oppinut monia hyviä juttuja ja ehkä yksi parhaista on ”ei” sanan käyttö. En enää lupaudu joka paikkaan ja jos lupaudun, voin aika hyvällä prosentin todennäköisyydellä pitää lupaukseni. En myöskään vierasta ottaa yhteyttä ja kertoa, mikäli en lupaustani voi pitää. Joku sanoo, että tuohan on ihan normaalia aikuisen käytöstä. Niin varmaankin, mutta kaikkien etenemisprosessi kulkee eri tahtia.

Jos meillä on ollut haasteita, niin on ollut onnistumisiakin. Suurin osa ryhmäläisistä on pitänyt tärkeänä saada ilmoitus muutoksista, olivatpa ne sitten hyviä tai vähemmän hyviä juttuja, ja ryhmätoimiin osallistuneet ovat olleet pääosin hyvällä mielin. Toivottavasti olemme saaneet tapojamme tuunattua!

Petri Hälikkä työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa kokemusasiantuntijana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s