Tie täysraittiuteen on elämänpituinen matka

Jarmo Tammelin, Vantaa. Täysraittiutta takana viisi vuotta.

Katson, että selviytyminen kantaa mukanaan eri vaiheita. Askel askeleelta, välillä askel taakse. Tämä on minun näkemykseni raitistumisen matkasta. Se perustuu omaan kokemukseeni ja niihin lukuisiin tarinoihin, jotka olen eri ryhmissä kuullut ja jakanut.

Riippuvuus on fyysisesti että henkisesti pakonomaista. Yhteiskunnan on tämä hyvä tiedostaa. Ruumis huutaa viinaa, kun sitä ei saa. Henkinen riippuvuus on monimutkaisempaa. Alkoholia käytetään paljon rohkaisemaan, pakopaikkana, apuna seuran kaipuuseen. Siitä saa rohkeutta. Hiljalleen vapauttavaan tunteeseen jää riippuvaiseksi. Elämän edetessä kielteiset asiat kasvavat ja elämä, ihmissuhteet ja arki, kietoutuu viinan ympärille.

Tämä ei tarkoita, ettei alkoholista riippuvainen haluaisi muutosta. Hän miettii sitä ja välillä hän käy itsesäälin puolellakin. Monesti alkoholisti haluaa raitistua, vaikka sitä ei sitä pystyisi tunnustamaan.

Kun oma halu raitistua muodostuu tarpeeksi voimakkaaksi, tulee raitistumisesta mahdollinen. Usein puhutaan pullon pohjasta. Siitä hetkestä, kun on menettänyt tarpeeksi paljon. Jollakin se tarkoittaa, että on menettänyt kaiken. Toisella herätys voi tulla jo paljon aiemmin. Ongelma koskee kaikkia sosiaaliluokkia, rikkaammilla on rahaa peitellä sitä pidempään.

Keinot selviytyä vaihtelevat. Kun ongelman pystyy tunnustamaan itselleen, on yksi tapa hakea apua suoraan, esimerkiksi A-klinikalta. Olen itse poikkeus, löysin A-killan ja aloin siellä miettimään asioita. Joku taas löytää AA-ryhmät ja alkaa käydä niissä. Tai käy kertomassa ongelmastaan kokemusasiantuntijan vastaanotolla ja saa tietoa olemassa olevista palveluista.

Ajallisesti riippuvuus voi olla hyvinkin pitkä (tai lyhyt). Ajallisesti selviytyminen kestää kauan. Alkuvaiheessa on hyvä kiinnittää huomiota ainoastaan raittiuteen. Siinä tärkeää on asennoituminen ja ajan antaminen itselle. On oltava itselle armollinen. Raittiuden alkuvaiheessa innostus ja vaatimukset saattavat olla suuret. Niin suuret, että tuntuu että kaikki pitää saada heti. Ylenpalttinen harrastaminen on tapa paeta raitistumisen tuomaa tyhjiötä ja niitä ongelmia, jotka tulevat näkyväksi alkoholin jäädessä pois. Vaarana on, että raitistumiseen kuuluva oppimisprosessi jää liian vähälle huomiolle.

Riippuvuus saattaa siirtyä toiseen riippuvuuteen. Tässä kohtaa hyvä kohtalotoveri tai ammattilainen voisi ottaa asian puheeksi ja muistuttaa että kaikkea ei tarvitse saada kerralla. Tasapaino on myös elämää. Turha stressi rasittaa mielen raittiutta.

Vaikka raittiutta olisi kestänyt pidempään, ei se tarkoita että ihminen on selviytynyt. Moni ajattelee jossain vaiheessa kohtuukäytön olevan mahdollista. Harva jos kukaan kerran raitistunut voi enää ryhtyä kohtuukäyttäjäksi.

Useat päihderiippuvaiset tarvitsevat mielekästä tekemistä. Vanhat tavat, vanhat baarikaverit on syytä jättää taka-alalle. Uutta harrastamista kannattaa lisätä. Yhdessä tekeminen tuo mukanaan uudet ihmiset. Ihmissuhteet tuovat voimaa jaksamiseen.

Jos kohtuukäyttäjäksi on mahdotonta kasvaa, mielen raittiuteen on sitä vastoin pyrittävä. Ihmisen täytyy tuntea kuuluvansa johonkin. Olen tärkeä, tulen hyväksytyksi. Muuten sielu huutaa yksinäisyyttään.

jarmon blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s