Vertaistuki toimii kaksisuuntaisesti, ohjaajakin saa tukea

Petri Hälikkä

Kohdallani kilometrejä on takana jo melkoinen määrä. Jotkut pätkät olen kulkenut vihellellen, osan silmäkulma kosteana ja pää painuksissa, mutta yhtään reissua en ole tehnyt turhaan.

Varsinkin matkani alussa yritin sinnitellä yksin, mutta muille annoin kuvan että hyvin menee. Taivallus oli raskasta, elämä oli kuin vanhasta laulusta: ”kaikki he luulee mun ystäväin, on maailma auki nyt edessäin…”

Kun voimat olivat riittävän vähissä, löysin ryhmät, joissa kohtasin muita omien polkujensa väsyttämiä kanssakulkijoita ja sain mahdollisuuden kulkea heidän rinnallaan omaa taivaltani eteenpäin.

Monen mutkan jälkeen tieni johti Tapatuunaus-hankkeeseen ja sen myötä kohtaamaan taas uusia tilanteita vertaisten kohdatessa toisiaan. Huolimatta lukuisista ryhmäistunnoista, niin keskustelevissa-, kuin toiminnallisissakin ryhmissä, on uusi aina jännää.

Ryhmät starttasivat lokakuun puolivälissä Malminkartanossa, Kalliossa ja Tikkurilassa. Kolme erilaista ryhmää, joihin osallistuu hyvin erilaisia ihmisiä, joilla kuitenkin kaikilla halu parantaa elämänsä laatua. Koska johtoajatuksena on ryhmäläisten kokemusten hyödyntäminen, aloitettiin kaikissa ryhmissä keräämällä ajatuksia tulevasta toiminnasta. Otsikkoina oli: Esitykset, Vierailut, Taidot, Henkilöt, Liikunta ja Tieto. Kaikki alueet kiinnostivat, mutta liikunta ja vierailut olivat vahvimmin esillä.

Joidenkin tapaamisten jälkeen päästiin aloittamaan yhdessä päätettyä toimintaa. Käytiin yhdessä kävelyllä, keilaamassa ja yksi ryhmä tutustui Heurekaan. Kokeiltiin myös kahden ryhmän yhteistä kulttuuria- ja liikuntaa yhdistävää tapahtumaa, jossa Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulaan tutustumisen jälkeen kahviteltiin Lapinlahden Lähteen tiloissa ja vielä täydennettiin päivä käytävägallerian näyttelyllä.

Olen ollut jokaisen tapaamisen jälkeen hieman positiivisesti yllättynyt, lukuisista kiitoksista joita olen saanut. Mukavilta ne tietenkin tuntuvat, mutta juuri nämä kiittäjät ovat saaneet mukavan tapahtuman aikaiseksi. Vertaistoiminnan suola (tai hunaja) on juuri se, että yhdessä vietetty aika parantaa elämänlaatua. Tällainen toiminta on vähän viekasta. Tukea tullaan hakemaan omaan tilanteeseen ja siinä samalla tuleekin tukeneeksi muita.

Rakentavaa ja rehellistä palautetta on alkanut tulla ryhmätapaamisissa. Tapahtumiin on oltu tyytyväisiä, ainut kritiikki on tullut siitä, että tapaaminen loppuu liian aikaisin.  Parannettavaa ryhmäläiset ovat löytäneet muun muassa tapaamisten selkiyttämisessä ja aikataulujen realismista.

Jo edesmennyt tukihenkilö tapasi sanoa:” Pete, jos olet menossa oikeaan suuntaan, ei vauhti ole tärkeää!” Uskon, että olemme oikealla tiellä, jatketaan vaan yhdessä meille sopivaa vauhtia.

Petri Hälikkä työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa kokemusaisantuntija-kehittäjänä ja ohjaa vertaisryhmiä. Petrillä on pitkä kokemus kokemusasiantuntijuudesta ja hän on toiminut niin vertaisohjattavana kuin -ohjaajanakin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s