Miksi lopetin ryyppäämisen

TuRRE

Viitisen vuotta sitten istuin mökillä viidettä päivää itsekseni viinapullo kädessä, ja rupesin ajattelemaan, että on mulla parempaakin tekemistä kuin kuolla viinaan. Sen hetken jälkeen aloin kyseenalaistaa juomistani reippaasti, sillä havahduin raakaan faktaan, että 95% ongelmistani johtui tavalla tai toisella dokaamisesta. Meni silti useita vuosia löytää “iloinen ajatus” takaisin arkeen, koska en ollut ollut selvä vuosiin, enkä saanut mitään luovaa, järkevää tai pysyvää aikaiseksi rällätessäni. Tärkeintä kuitenkin oli oivaltaa, että peli ei ole menetetty, vaan aloitettu. Ryyppäämisen lopettamisen jälkeen elämässäni on vuoden aikana tapahtunut enemmän hyviä juttuja, kuin kymmenen edellisen vuoden aikana yhteensä.

Aloin taas tehdä asioita, ja muistin miten siistiä on saada jotain konkreettista aikaiseksi. Muistin taas missä olen hyvä, eivätkä arkiset asiat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä selvin päin. Humalassa tai krapulassa pienetkin hoidettavat asiat tuottivat älyttömästi stressiä ja vaativat ponnistelua. Enää en ajattele, että kun saan jonkun asian tehtyä, voin taas ottaa bissen.

Olen myös miettinyt mikä saa mut juomaan, ja usein se on sosiaalinen juttu. Baarissa on lähes aina juttuseuraa. Muutaman tuopin jälkeen uskaltaa eri tavalla jutella muille, koska kriittisyys itseä ja muita kohtaan laskee roimasti. Baarista löytyy vätysten lisäksi tosi älykkäitä tyyppejä, joiden kanssa voi keskustella asioista niiden oikeilla nimillä. Joskus sitä löysi itsensä vähän kummallisemmastakin seurasta, mutta hörhöjenkin kanssa tulee mainiosti toimeen, jos on yhtä pihalla eikä kavahda turhasta.

Joskus taas saatoin mennä baariin vain olemaan hiljaa jossain nurkassa ja lukemaan lehteä. Parin tuopin jälkeen tosin ihmisten seura alkaa taas kiinnostaa ja tulee yleensä istuttua johonkin pöytään turisemaan.

Moni juo vain tappaakseen aikaa, niinkun mäkin olen tehnyt, mutta ei aikaa saa tapettua, itsensä kylläkin.

Juominen on ollut mulle paskamainen tapa, jonka oon oppinut kyseenalaistamaan. Juomisen tilalle on tullut paljon muuta tekemistä, teen esimerkiksi taas räyhämusaa ja graffiteja. Järkevää tekemistä ja seuraa löytyy muualtakin, mutta yksin voi olla vaikea tehdä muutosta jos humalandian viisumi on vielä henkisesti voimassa.

En todellakaan olisi muutamaa vuotta aiemmin edes kuvitellut työskenteleväni Kuntoutussäätiössä. Ennemminkin kuntoutuspuolella, sillä ero minun ja spurgun välillä oli veteen piirretty viiva, erona oli lähinnä se, etten ollut asunnoton.

Turre työskentelee Tapatuunaus-hankkeessa vertaisohjaajana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s