Minun tarinani

Huoli, tekemättä jätetyt työt, syyllisyys jne.? Itse tunnen valtavaa syyllisyyttä monista asioista. Muun muassa poikani ripillepääsytilaisuudessa kirkossa haisin kaljalle. Sotilasvalanvannomistilaisuuteen ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä huonon olon vuoksi. Äitinä tunnen suurta häpeää ja syyllisyyttä edelleen, etten ole alkoholismin vuoksi pystynyt ”suoriutumaan” minulle ja pojalleni tärkeistä tapahtumista.

Välitän pojastani paljon. Ennen alkoholisoitumistani olimme hyvin läheisiä. Juomisen jatkuessa ja lisääntyessä hän muutti isänsä luokse asumaan, eikä halunnut edes käydä luonani. Menetin usean vuoden poikani nuoruudesta. Hän on myös todella paljon joutunut kärsimään juomisestani, lähinnä henkisellä puolella.

Koitin korjata tilannetta ostamalla hänelle kaikkea mahdollista mitä hän vain halusi, mutta se ei korvannut tuskaa, jonka olin hänelle aiheuttanut. Muun muassa näistä asioista sain häneltä tekstiviestinä palautetta noin puoli vuotta sitten. Olen surullinen ja hävettää.

En koskaan voinut kuvitella, että minulle voisi käydä näin. Olinhan jo lapsena kotona nähnyt alkoholin aiheuttaman pahuuden ja päättänyt, ettei oma lapseni tule vastaavaa kokemaan.

Poikani on nyt aikuinen ja asuu omillaan. En voi muuttaa mennyttä, mutta tulevaisuuteen voin vaikuttaa.

Toivon, että tarinastani olisi edes jollekin hieman apua.

– Äiti, 50 v.

Tässä blogissa julkaistaan ihmisten tarinoita liittyen alkoholin suurkulutukseen, onnistuneeseen vähentämiseen tai lopettamiseen sekä saatuun tukeen alkoholinkäytön vähentämiseksi.  Jos haluat jakaa meille oman tarinasi, ota yhteyttä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s